Tuoli

Jo kauan aikaa sitten maalasin vanhan puisen tuolin haalean vaaleanpunaiseksi. Istuinosa jäi kuitenkin odottelemaan uutta päällystä. Mutta nyt tuli mitta täyteen, kyllästyin totaalisesti katselemaan ruman ruskeaa ja kulunutta muovimaista verhoilua. Näppäränä tyttönä ilman asiaan kuuluvia työkaluja sain kiinnitettyä kangasvarastoista löytämäni kankaan palasen tuolia hieman kaunistamaan. Tämä taitaa jäädä väliaikaisratkaisuksi, mutta kelpaa toistaiseksi :) Tekisi melkein mieli maalata koko tuoli uudestaan. Mintunvihreäksi. Ja istuinosaan mustavalkoinen siksak-kuvioinen kangas. Minttu on tällä hetkellä se mun juttu, jos kaipaan sisustukseen jotain väriläiskiä. Huomenna se saattaa sit olla joku muu.

Arvatkaa muuten harmittaako, mulla oli noita tuoleja neljä, mutta pistin kolme niistä mäkeen. Ajattelin, etten mä niitä jaksa kuitenkaan koskaan laittaa kuntoon... Typerä minä! Harmi ettei mulla ole "ennen"-kuvaa, tuoli oli todella ankea. Siksi kai mä niistä muista luovuinkin. Pitäisi aina muistaa, että täyspuisista vanhoista kurjistakin huonekaluista voi saada tosi kivoja pienellä sutimisella.

Metsätön retki

 

Tänään oli ihana syyspäivä. Aurinko ei paistanut, mutta oli tyyntä eikä satanut. Islannissa tyynet päivät ovat harvinaista herkkua, täällä ei meinaan ilma ikinä ikäänkuin seiso paikoillaan. Tänään saatiin kuitenkin nauttia aivan ihanan rauhallisesta ilmasta. Käytiin tyttöjen kanssa läheisen järven rannalla hieman patikoimassa ja tutkiskelemassa. Ihana paikka mennä lasten kanssa "metsäretkelle" ilman metsää. Järven rantaa kiertää kävelytie ja tytöt saavat juoksennella siellä miten tykkäävät, autoja kun ei lähellä kulje. Mitä nyt pitää vahtia, etteivät mene liian lähelle vettä. Vesikin on rannassa todella matala, että jos sinne nyt sattuisi mulskahtamaan olisi se kylmä kylpy, mutta ei kovinkaan vaarallinen.

Tykkään syksystä, silloin kun ei sada ja myrskyä. Syksyisin luonnossa on niin kauniit lämpimät värit. En kyllä osaisi lempivuodenaikaa valita, kaikissa vuodenajoissa on puolensa. Parasta on kun ne vaihtelee, ei kerkeä kyllästymään mihinkään. Täällä Islannissa tulee kyllä pohdiskeltua ja keskusteltua säästä ihan liikaakin, se kun on usein niin huono. Mutta sitten kun sattuu se hyvä päivä, sitä osaa arvostaa. Ja silloin Islanti on maailman ihanin paikka.

Tyttöjen ilta

Lauantaina oltiin pienellä suomalaisella tyttöporukalla ulkona syömässä. Laseja kilistelemässä eräiden syntymäpäïvien kunniaksi. Ja muutenkin juhlistamassa vapaailtaa. Itse tosin en kilistellyt, sunnuntaiksi tuli kutsu töihin. Mutta ei tuo paljoa haitannut, hauskaa oli silti. Naurua ja puhetta riitti. Suomalaiset hiljainen kansa? Ei me ainakaan! Ruokapaikaksi valittiin Reykjavíkin vanhassa satamassa oleva Tapas húsið. Tosi mukava illanviettopaikka, jos kaipaa rentoa tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Tosin heillä tuntui olevan vähän henkilökuntavajausta, koska ruuan tulo kesti, kesti ja kesti. Aivan liian pitkät välit ruokalajien välillä. Mutta luulen, että meillä kävi vain huono tuuri. En usko, että heillä palvelu yleensä on niin hidasta.

Pieni tovi

Hui, jopas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Arki on vienyt niin mennessään, että bloggailu on jäänyt. Tyttöjen aloitettua päivähoidossa mulla alkoi työnhaku ja stressi siitä, kuinka nopeasti niitä töitä saa, ja saako edes. Pääsin onnekseni heti haastatteluun, ensimmäiseen paikkaan mitä hain. Haastattelu meni hyvin ja olinkin ihan varma, että paikka on mun. Meni kuitenkin yli viikko vai jopa toinenkin, ennen kuin kuulin työnantajasta uudestaan. Kerkesin jo heittämään pyyhkeen kehään ja vaipumaan epätoivoon. Viikko sitten tuli puhelu, jota en enää odottanut. Seuraavana päivänä siitä aloitin työt. Kyllä helpotti stressi! Ei nimittäin ole mitään herkkua hengata kotona niin sanotusti toimettomana kun tytöt ovat osan päivää päivähoidossa. Täällä Islannissa päivähoitosysteemi on vähän erilainen kuin Suomessa, paikkaa ei saa ihan tosta vaan, joten se pitää ottaa kun se irtoaa. Vaikka päivähoitoa ei vielä sillä hetkellä tarvitsisikaan. Hyvä puoli tässä mun kotona olemisessa oli kuitenkin se, ettei tyttöjen tarvinnut, varsinkaan Sagan, aloittaa heti pitkillä hoitopäivillä. Eikä tarvitse edelleenkään olla aina pitkiä päiviä, en nimittäin ole säännöllisessa päivätyössä. Onneksi kaikki järjestyi nopeammin kuin uskoinkaan, lähti monenkymmenen kilon painoinen taakka harteilta.

Aiheeseen liittymättömät kuvat ovat viikonlopun pihatouhuista :)