Innokkaat marjastajat

En olisi ikinä uskonut kuinka paljon iloa nuo pihan marjaryteiköt meidän perheelle tuottaa. Tytöt tahtoivat mennä iltapäivällä taas marjankeruupuuhiin. Voi sitä riemua kun sai poimia omaan kippoon. Viena poimi punaviinimarjoja ja valitsi huolellisesti ja tarkkaan tutkien vain kypsät. Kulhon pohjalla oli muutamia kymmeniä marjoja ja tyttö pyysi minua tekemään niistä hilloa, haha. Pienen hetken päästä marjat olivat kuitenkin jo kadonneet parempiin suihin. Oli muuten illalla mukava popsia itse keräämiä marjoja omalta pihalta luonnonjogurtin kera. Nämä ovat taas näitä arjen ihania pieniä asioita, jotka tekevät kovin onnelliseksi :)

Lounastreffit

Tapasin ystäväni lounaan merkeissä pienessä ja kotoisassa Friðrik V:ssä. Ravintolasta on muodostunut minulle jo lähes vakipaikka. Kauhean usein en lounastreffeillä käy, mutta silloin kun käyn niin paikka on lähes aina Friðrik V. Aivan mielettömän maukasta hyvin valmistettua ruokaa enimmäkseen islantilaisista raaka-aineista. Suosittelen ehdottomasti lounaspaikaksi Reykjavíkissa kävijöille. Hintakaan ei päätä huimaa, päivän keiton ja pääruuan saa hieman reilulla 10:llä eurolla. Lounaan kanssa tarjoillaan myös paikan päällä leivottua leipää, sormisuolaa, pippuria ja ihanaa levitettä. Friðrik V:ssä on myös illallismenu, joka on luonnollisesti hieman tyyriimpi. Itse en ole kokeillut, mutta olen kuullut paljon hyvää. Vaikea olisikaan uskoa, että illallinen ei olisi hyvä kun lounaskin on niin ensiluokkainen. Palvelu on myös oikein ystävällistä ja välitöntä.

Kirjahylly

Meillä on makuuhuoneiden välissä pieni käytävä, melkein kuin minikokoinen aula. Päätin ottaa hukkaneliöt käyttöön ja väkertää seinälle hyllyn. Maalasin tyttöjen huoneen oven viereiselle seinalle vihertävän turkoosilla maalilla taustan Ikean valkoisille pienille hyllyille. Niille perus Lack-hyllyille, joita kaikilla on. Olen pitkään nähnyt unelmakotini melko mustavalkoisena, mutta muhun on iskenyt kauhea värinälkä, joten mitä sitä pidättelemään. Mies vitsaileekin, että kohta meidän asunto näyttää kuin maalikaupan värikartalta kun mä lätkin seiniin sinne tänne erivärisiä plänttejä. Tähän asuntoon mun mielestä sopii pieni leikkisyys ja väriläiskät. Meiltä puuttuu vielä kunnon kirjahylly, joten tuo viritelmä saa nyt toimittaa sen virkaa. Ei siihen kyllä mahdu kuin murto-osa meidän kirjavalikoimasta. Loput on tungettu ties minne koloihin piiloon, varastotilaa kun ei tarpeeksi ole (siis juuri ollenkaan). Myöhemmin aion käyttää hyllyä koristeille ja aikakausilehdille. Aika kiva, helppo ja halpa ratkaisu, eikö!

Iltapala

Meidän pihalla on valtavat musta- ja punaviinimarjapensaat. Marjat ovat tänä vuonna melko myöhässä, eivätkä punaiset ole vieläkään täysin kypsyneet. Mustaherukoita sen sijaan on vaikka muille jakaa. Kerättiin tyttöjen kanssa iltapalaksi kulhollinen marjoja, syötiin sokerin ja kerman kera. Nam!

Uskomatonta miten hauskaa tytöillä oli marjankeruupuuhissa. Kuinka ihanaa olla lapsi! Lapset osaavat nauttia täysillä arjen pienistä asioista, ei tarvitse mitään suurta ja ihmeellistä ohjelmaa. Itsekin on yhtäkkiä paljon paremmalla tuulella kun näki miten mukavaa mukuloilla oli. Enää ei ärsytä yhtään noi ylikasvaneet puskat. Ihanaa kun on oma piha ja rehottavat marjapensaat :)

Paluu arkeen

Tänään se sitten alkoi. Päiväkoti. On sitä jo vähän odotettukin ja myös jännitetty. Tytöt nimittäin menivät uuteen päiväkotiin, koska muutimme kesäkuun alussa kunnasta toiseen. Sagakin kerkesi aloittamaan vanhassa päiväkodissa, mutta Viena sen sijaan oli siellä alle puolitoistavuotiaasta. Ensimmäinen päivä uudessa paikassa meni kuitenkin paremmin kuin osasin odottaa ja meille kaikille jäi siitä hyvä fiilis :)

Hieman ristiriitainen olo kaikesta huolimatta. Olen ollut kotona Sagan kanssa hänen syntymästään asti käytännössä tähän päivään, Viena on ollut päiväkodissa osan päivästä. Usein olen ollut vihainen Islannin päivähoitosysteemille ja ihmetellyt kun paikkaa ei ole ruvennut irtoamaan. Nyt kuitenkin kun se paikka on vihdoin saatu, surettaa hieman. Kotona oleminen loppuu. Täytyy mennä töihin eikä aikaa tytöille ja kotitouhuille ole enää rajattomasti. En ole kauhean hyvä sopeutumaan muutoksiin, vie oman aikansa ennen kuin totun uuteen tilanteeseen ja osaan nauttia siitä. Pitäisi aina osata nähdä ne positiiviset asiat muutoksissa.

Sumuisten vetten rannalla

Olen uuden kamerani myötä innostunut kovasti valokuvauksesta. Aikamoista räpsimistä ja kokeilua mun kuvaaminen vielä on, mutta niinhän sitä oppii. Iltakävelyllä pysähdyin puron rannalle ja yritin saada aikaan sumuisen efektin virtaavaan veteen, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Vesi ehkä virtasi turhan rauhallisesti ja toiseki en ole vielä hankkinut jalustaa kameralle. Yritin tukea sitä kiveen ja sillan reunaan. Kuitenkin noista kuvista mielestäni välittyy hieman utuinen tunnelma, eli oikeilla jäljillä ollaan :)

Sunnuntaisushit

Käytiin mieheni kanssa tänään minitreffeillä, iltapäiväisellä sushiaterialla. Mä oon syönyt viimeisen viikon aikana kolme kertaa sushia, jotain koukuttavaa siinä on. Syötiin Reykjavíkin keskustassa paikassa nimeltä O'sushi, yksi parhaista täällä. Istuskeltiin siinä kaikessa rauhassa, paikalla oli muitakin muttei mitään tungosta. Sisälle käveli pari amerikkalaisturistia, miestä. He rupesivat tekemään tuttavuutta parin naisen kanssa. Juttelivat amerikkalaistyylisesti niitä näitä melko kovaan ääneen. Mieheni seurasi mielestäni ihmeen kiinnostuneesti tilannetta, vaikka ei heitä kyllä voinut olla huomaamattakaan. Sitten hän kuiskasi minulle, että toinen miehistä on Charlie Sheen. Itse en olisi edes tajunnut. Ei noi starat luonnossa ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin me muutkaan :) Muutamat ottivat itsestään kuvia Mr. Sheenin kanssa, minä en iljennyt. Mutta ai ai jos paikalle olisi putkahtanut Ryan Gosling! Silloin olisin varmasti seonnut. Hänkin on ollut Islannissa kesän aikana ainakin pariin otteeseen.

Vuoroin vieraissa

Tänään oli meidän vuoro mennä juhlistamaan erästä päivänsankaria. 2-vuotta täyttänyttä energistä ja valloittavaa Elmeri Úlfuria. Ihanat juhlat! Ystäväni Piia oli taas kerran onnistunut koristelemaan ja järjestämään kemut omalla tyylillään. Piia, hänen koti ja Kahden vaiheilla-blogi ovatkin minulle suuria inspiraationlähteitä. Olisipa itsellänikin yhtä selkeät sävelet omasta tyylistäni, niin pukeutumisen kuin sisustamisenkin suhteen :)

Laiskan kokin pikalounas

Olen laiska kokki. Varsinkaan lounasta en usein jaksaisi laittaa. Onneksi kaupoista saa tuorepastaa! Suosikkini on ricotta-juustolla ja basilicalla täytetyt tortellinit. Niiden kaveriksi teen tomaateista, balsamiviinietikasta, oliiviöljystä ja yrteistä tuoreen kylmän salaatin. Yleensa laitan myös pieneksi hakattua pinaattia sekaan, tänään sitä tosin ei löytynyt jääkaapista. Päälle vielä vähän pehmeää vuohenjuustoa. Helppoa, nopeaa ja maukasta! Tytötkin tykkää, sillä muuten meillä ei juuri pastaa syödä. Mies kun ei ole mikään pastanpurija ;)

Synttäritunnelmia

Iso tyttömme Viena täytti heinäkuun lopussa 4-vuotta. Viime sunnuntaina juhlittiin kavereiden ja sukulaisten kera. Virallinen syntymäpäivä kun sattuu "huonosti" juuri kiireisimpien lomaviikonloppujen paikkeille. Eipä ole tyttö pistänyt juhlien myöhästymistä pahakseen, tuntuu että koko loppukesä on ollut yhtä synttäriä. Mukuloilla oli vauhti päällä, eikä meillä aikuisillakaan niin tylsää ollut :) Yhden asian kuitenkin opin näistä juhlista; synttärikakkua ei tarvitse varmuuden vuoksi mitoittaa sadalle vieraalle.

Niittypiha

Muutettiin kesäkuun alussa uuteen asuntoon. Meillä on iso piha, villissä kunnossa oleva puutarha. Omalla tavallaan aika kotoisa niittypiha. Kukkia kasvaa vähän siellä täällä, rikkaruohot ja muut heinät puskevat pihakivetysten väleistä ja viinimarjapensaat ovat päässeet rehottamaan turhan muhkeiksi. En ikinä uskonut, että minussa asuisi pieni viherpeukalo tai että minua kiinnostaisi pihatouhut sen kummemmin. Nyt olen kuitenkin innosta puhisten suunnitellut vaikka mitä puutarhan suhteen. Toivottavasti ensi kesä olisi lämpimämpi ja aurinkoisempi, niin pääsisi oikeasti toteutusasteelle. Tämä kesä kun on ollut säiden suhteen jopa Islannin mittakaavassa kovin kostea ja kolea.

Aloitus

"Minna er meira" on islantia ja tarkoittaa "vähemmän on enemmän". Eli saanko esittäytyä, nimeni on Minna, asun Islannissa ja olen vain vähän reilu puolitoistametrinen ja muutenkin pikkuinen, joten nimeni "vähemmän, pienempi" sopii minulle oikein hyvin :) Blogin otsikkoa pohtiessani ystäväni ehdotti, että käyttäisin nimeäni ja leikkisin sillä ja islanninkielellä. Lyötiin päämme yhteen ja tämä on tulos.

Tyyliltäni en välttämättä ole "vähemmän on enemmän", mutten kovin rönsyileväkään. Jotain siltä väliltä. Blogissakin tulee varmasti olemaan juttuja vähän siitä sun tästä; perhe-elämää, tuunailuja, käsitöitä, sisustusta, pohdintaa ja haaveilua, ripaus muotia ja varmasti myös juttuja islantilaisesta elämänmenosta. Eli minua kiinnostavista asioista ja meidän perheen touhuista.

Muutin Islantiin noin kuusi vuotta sitten. Tapasin täällä mieheni ja tätä nykyä meillä on kaksi lasta. 4- ja 2-vuotiaat tytöt, Viena ja Saga. He tulevat varmasti seikkailemaan blogissani paljon. Lisäksi perheeseemme kuuluu siperianhusky, Moli. Näillä eväillä lähden tätä blogia kirjoittelemaan omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi :)