Hui, jopas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Arki on vienyt niin mennessään, että bloggailu on jäänyt. Tyttöjen aloitettua päivähoidossa mulla alkoi työnhaku ja stressi siitä, kuinka nopeasti niitä töitä saa, ja saako edes. Pääsin onnekseni heti haastatteluun, ensimmäiseen paikkaan mitä hain. Haastattelu meni hyvin ja olinkin ihan varma, että paikka on mun. Meni kuitenkin yli viikko vai jopa toinenkin, ennen kuin kuulin työnantajasta uudestaan. Kerkesin jo heittämään pyyhkeen kehään ja vaipumaan epätoivoon. Viikko sitten tuli puhelu, jota en enää odottanut. Seuraavana päivänä siitä aloitin työt. Kyllä helpotti stressi! Ei nimittäin ole mitään herkkua hengata kotona niin sanotusti toimettomana kun tytöt ovat osan päivää päivähoidossa. Täällä Islannissa päivähoitosysteemi on vähän erilainen kuin Suomessa, paikkaa ei saa ihan tosta vaan, joten se pitää ottaa kun se irtoaa. Vaikka päivähoitoa ei vielä sillä hetkellä tarvitsisikaan. Hyvä puoli tässä mun kotona olemisessa oli kuitenkin se, ettei tyttöjen tarvinnut, varsinkaan Sagan, aloittaa heti pitkillä hoitopäivillä. Eikä tarvitse edelleenkään olla aina pitkiä päiviä, en nimittäin ole säännöllisessa päivätyössä. Onneksi kaikki järjestyi nopeammin kuin uskoinkaan, lähti monenkymmenen kilon painoinen taakka harteilta.
Aiheeseen liittymättömät kuvat ovat viikonlopun pihatouhuista :)
No comments:
Post a Comment