Ballerina

Viena on nyt toista vuotta pikkutyttöjen baletissa. Tänään oli balettiesityksen vuoro. Oikeesti miten söpöjä kaikki tytöt olivat! Ei siis mitenkään vakavaa vielä ton ikäisillä, mutta täytyy kyllä ihailla miten uskalsivat esiintyä hienosti ja tuntuivat vielä nauttivan siitä. Viena oli ainakin esityksen jälkeen niin täpinöissään ja selkeästi ylpeä itsestään. Niin kuuluukin! Ja me vanhemmat ei oltu yhtään vähemmän ylpeitä. Kuvat on vähän sinnepäin, mutta sainpahan jotain napattua :)

Piparkakkuja ja stressiä

Me leivottiin viime viikonloppuna piparkakkuja. Mies teki niin ison taikinan, että sitä on vieläkin jäljellä. Täytyy varmaan taikoa vielä piparitalo! Ei noista nyt kauhean kauniita tullut, mutta hauskaa oli. Ja sain vähän joulufiilistäkin nostettua. Tytöt ovat puhuneet joulusta jo pitkään, päiväkodissa on täydet valmistelut päällä. Mulla se fiilis on ollut vähän kateissa kaiken tän sateen ja harmauden takia. Tytöt olivat oikein mainioita pikku-leipureita. Vienakin niin ahkerasti teki itse, olin ihan yllättynyt miten hienosti hän jo osaa. Saga keskittyi lähinnä taikinan syöntiin ja siitä muovailemiseen :D

Täytyi leipoa piparit tänä vuonna ajoissa, koska mulla on vain pari vapaata viikonloppua ennen joulua. Toki sit on lisäksi muutama arkivapaa myös. Meinaa stressiä ruveta pukkaamaan. Miten kerkeää tehdä kaikki "pakolliset" jouluvalmistelut ja samalla myös nauttia siitä joulunodotuksesta ja tehdä mukavia juttuja perheen kanssa. Aikamoinen dilemma. Mä en oo hankkinut joululahjoja, kaikki koristeet lojuu vielaä anopin varastossa, joulusiivousta ei ole edes mietitty ja ruokalistakin on vähän vaiheessa. Hummeria alkuruoaksi, se on selvää. Ai niin, olin mä myös ajatellut maalata yhden seinän, laittaa keittiöön korkean aamiaspöydän ja saada lamppuprojektin loppuun. Niin ja yhdet verhotkin pitäis ommella... Et ohjelmaa ois kyllä luvassa :) Kuuluuko joulun oikeasti stressata tällä lailla? Kai se sieltä tulee vähemmälläkin vouhottamisella. Ottakaa te muut rennommin :)

Putkitöitä

Mun mies on töissä paikallisessa rautakauppafirmassa putkimyymälässä. Myy siis lähinnä ammattimiehille putkia ja muita niihin hommiin liittyviä juttuja, joista en ymmärrä yhtään mitään. Itse olen ruvennut hyödyntämään myymälää sisustusmielessä. Pakko myöntää, että inspiraatio putkien käyttämiseen sisustamisessa on tullut lehdistä ja blogeista, etten mä tosiaan ihan itse ole tätä juttua keksinyt. Kovastihan noi "putkihommat" tuntuvat muodissa olevan. Mutta sehän passaa, mä kun saan materiaalit suunnitelmiini edulliseen hintaan ja henkilökohtaista ja hyvää palveluakin siihen päälle :D

Kuvassa oleva putkimuki on kahdesta palasesta, isosta putken pätkästä, johon on vaan kieritetty tuo pohjakappale kiinni. Mustaa spraymaalia päälle ja valmista tuli. Aika hauska mun mielestä. Mulla on myös tulossa ruokapöydän päälle putkista väsätty tanko mihin tulee muutama lamppu roikkumaan. Aika paljonhan noita putkilamppuviritelmiä on nähty, mutta musta ne on mahtavia. Saisi nyt vaan tuon miehen asentamaan sen tangon kattoon asti. Olen myös suunnitellut kynttilänjalkaa House Doctorin innoittamana. Toivottavasti ei mee ihan överiksi nää putkityöt, kohta on koko asunto täynnä jos jonkin sortin rautasokkeloa.

Viikonloppumatka

Sain tosi mukavaa palautetta, joka inspiroi mut taas kirjoittelemaan. Kiitos siitä! Jostain syystä en ole päässyt hyvään bloggailurytmiin ja tauot postausten välillä ovat venyneet. Mutta aion kyllä tätä blogia jatkossakin päivitellä tasaisen epätaisesti :)

Kävin viikonloppuna Helsingissä ja kotipaikkakunnallani Sipoossa pikakeikalla. Ihan yksin, ilman perhettä. Oli kyllä oikein tarpeellinen ja hauska irtiotto arjesta! Tosi ihana saada muutama päivä touhuta mitä tykkää ja olla vähän turisti, vaikkakin omassa kotimaassaan. Turistilta musta kyllä tuntuikin ja toisaalta taas ihan kuin olisin ollut Suomessa viimeksi eilen. Viime käynnistä on vierähtänyt lähes kolme ja puoli vuotta. Olihan tuo vähän turhan lyhyt matka, puoliakaan suunnitelmista en kerennyt toteuttamaan ja Sipoossakin vanhempieni luona olisin mielelläni ollut ainakin sen pari yötä. Monia tärkeitä ihmisiä jäi myös tapaamatta. Oli silti ihanaa tulla kotiin tyttöjen luo, en tiedä olisinko osannut hirveän paljon kauempaa olla perheestä erossa. Ensi kerralla lähdetään sit koko porukka. Toivottavasti ensi kesänä.

Suomi näytti harmaan ja syksyisen puolensa, mutta en mitään muuta oikeastaan odottanutkaan marraskuun alulta. Säät eivät kauheasti Islannista poikenneet. Mutta se pimeys oli jollakin lailla erilaista, painostavampaa. Mietin kovasti mistä se tunne johtui, kun onhan täälläkin pimeää. Ehkä siitä, että täällä ei ole niin paljon korkeita rakennuksia ja puita, näkee kaukana kaupungin valot vaikka olisikin jo pimeä aika. Ilmakin tuntuu jotenkin kirkkaammalta, onkohan tuo edes mahdollista. Jännä tunne ja huomio kuitenkin :)