Ihanaa joulua kaikille!

Blogissa on nyt joulun alla ollut hiljaista, vaikka blogattavaa ehkä olisi ollutkin normaalia enemmän. Ei vaan oo aika riittänyt kaikkeen. Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua ja kiittää teitä, jotka olette jaksaneet mun höpinöitä lueskella. Vaikka lukijakuntani ei olekaan kovin suuri, on ihanaa kun on aktiivisia kommentoijia, se motivoi kirjoittelemaan enemmän ja jatkossa toivottavasti vielä useammin :)

Tässä vielä pari tunnelmakuvaa, jotka olen jo aiemmin Instagrammissa jakanut. Lamppuprojekti on saatettu pientä hienosäätöä vaille loppuun :)

P.S. Kierittelin noi johdot tuohon putken ympärille uudestaan hieman kauniimmin ;)

Olohuone

No niin tässä nyt ois vihdoin kuvaa olohuoneesta; ennen ja jälkeen.

Mitäs sanotte? Eikös olekin aikamoinen muutos, vaikka muuta ei oikeastaan ole tehty kuin maalattu seinä. Mä oon edelleenkin ihan hulluna tähän uudistukseen, tykkään tosta väristä tosi paljon vaikka se onkin melko tumma. Mitäköhän sitä seuraavaksi maalais? :D

Lauantai-illan tunnelmia

Tänään on hankittu joululahjoja, käyty Ikeassa, siivottu, pyykätty ja touhuttu. Pyykki- ja astianpesukoneet hurisevat vieläkin ja kello on jo kohta yksitoista. Aika ihana päivä silti vaikka oonkin ihan loppu. Näistä vapaaviikonlopuista perheen kanssa nauttii ihan eri lailla nyt kun olen palannut työelämään, enkä olekaan enää aina kotona. Voin kyllä sanoa, että mun työviikonloput ovat ihan kamalia, hyvä että edes näen tyttöjä! Onneksi tämä muuttuu kun aloitan opiskelut tammikuussa. Onhan opiskelunkin kanssa hommia, mutta pystyy itse aikatauluttamaan sitä niin, että viikonloppuisin on mahdollisimman paljon aikaa perheelle.

En saanut tänään otettua valoisan aikaan kuvia meidän kodin pienestä muutoksesta, mutta jotain tunnelmakuvia räpsin nyt illalla. Korkkasin muuten talven ekat glögit nyt illalla. Glögi ei ole täällä Islannissa sellainen "peruselintarvike", jota löytyy joka puodista. Onneksi Ikea pelasti pulasta ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Suomelle ja suomalaisille! Olen vähän myöhässä onnittelujen kanssa, mahtavatkohan edes keretä Suomen aikaa  6. päivän puolella. Kovin juhlava päiväni tosin ei ole ollut. Täällä Islannissa on tietysti aivan tavallinen arkipäivä, joten melkein unohdin koko asian.

Tänään iski inspis ja sain pari projektia hoidettua pois kummittelemasta. Keittiöön maalasin yhdelle seinälle liitutaulun ja maalitelat heiluivat myös olohuoneessa. Sohvan takana olevasta seinästä tuli valkoisen sijaan tummanharmaa. Täytyy sanoa, että olen oikein tyytyväinen väriin ja tähän tunnelmaan. Mies oli etukäteen sitä mieltä, että nyt menee liian "mustaksi" ja pimeäksi. Voin sanoa, ettei mennyt! Uusi tumma väri luo kodikuutta, syvyyttä ja vähän särmää meidän kotiin. Laitan kuvia kunhan seinä on täysin kuivunut ja saan kalusteet paikoilleen :)

Kuppikakkuja

Kuppikakkuja kyllä, tällä kertaa kuitenkin joulukoristeen virkaa toimittamassa, ei niinkään kahvipöydän herkkuna. Sain nyt vapaapäivänä vihdoin aloitettua koristelut, vaikkei tuo nyt välttämättä pelkkä joulukoriste olekaan. Käy hyvin läpi vuoden, tai ainakin pimeän ajan. Idean bongasin kaveriltani Piialta. Onhan noita muutenkin näkynyt blogeissa ja muualla internetin ihmeellisessä maailmassa. Hauska on, vaikken löytänytkään juuri sellaisia muotteja kuin halusin. Eli idea on vapaata riistaa, enkä ota siitä kunniaa itselleni ;)

Ballerina

Viena on nyt toista vuotta pikkutyttöjen baletissa. Tänään oli balettiesityksen vuoro. Oikeesti miten söpöjä kaikki tytöt olivat! Ei siis mitenkään vakavaa vielä ton ikäisillä, mutta täytyy kyllä ihailla miten uskalsivat esiintyä hienosti ja tuntuivat vielä nauttivan siitä. Viena oli ainakin esityksen jälkeen niin täpinöissään ja selkeästi ylpeä itsestään. Niin kuuluukin! Ja me vanhemmat ei oltu yhtään vähemmän ylpeitä. Kuvat on vähän sinnepäin, mutta sainpahan jotain napattua :)

Piparkakkuja ja stressiä

Me leivottiin viime viikonloppuna piparkakkuja. Mies teki niin ison taikinan, että sitä on vieläkin jäljellä. Täytyy varmaan taikoa vielä piparitalo! Ei noista nyt kauhean kauniita tullut, mutta hauskaa oli. Ja sain vähän joulufiilistäkin nostettua. Tytöt ovat puhuneet joulusta jo pitkään, päiväkodissa on täydet valmistelut päällä. Mulla se fiilis on ollut vähän kateissa kaiken tän sateen ja harmauden takia. Tytöt olivat oikein mainioita pikku-leipureita. Vienakin niin ahkerasti teki itse, olin ihan yllättynyt miten hienosti hän jo osaa. Saga keskittyi lähinnä taikinan syöntiin ja siitä muovailemiseen :D

Täytyi leipoa piparit tänä vuonna ajoissa, koska mulla on vain pari vapaata viikonloppua ennen joulua. Toki sit on lisäksi muutama arkivapaa myös. Meinaa stressiä ruveta pukkaamaan. Miten kerkeää tehdä kaikki "pakolliset" jouluvalmistelut ja samalla myös nauttia siitä joulunodotuksesta ja tehdä mukavia juttuja perheen kanssa. Aikamoinen dilemma. Mä en oo hankkinut joululahjoja, kaikki koristeet lojuu vielaä anopin varastossa, joulusiivousta ei ole edes mietitty ja ruokalistakin on vähän vaiheessa. Hummeria alkuruoaksi, se on selvää. Ai niin, olin mä myös ajatellut maalata yhden seinän, laittaa keittiöön korkean aamiaspöydän ja saada lamppuprojektin loppuun. Niin ja yhdet verhotkin pitäis ommella... Et ohjelmaa ois kyllä luvassa :) Kuuluuko joulun oikeasti stressata tällä lailla? Kai se sieltä tulee vähemmälläkin vouhottamisella. Ottakaa te muut rennommin :)

Putkitöitä

Mun mies on töissä paikallisessa rautakauppafirmassa putkimyymälässä. Myy siis lähinnä ammattimiehille putkia ja muita niihin hommiin liittyviä juttuja, joista en ymmärrä yhtään mitään. Itse olen ruvennut hyödyntämään myymälää sisustusmielessä. Pakko myöntää, että inspiraatio putkien käyttämiseen sisustamisessa on tullut lehdistä ja blogeista, etten mä tosiaan ihan itse ole tätä juttua keksinyt. Kovastihan noi "putkihommat" tuntuvat muodissa olevan. Mutta sehän passaa, mä kun saan materiaalit suunnitelmiini edulliseen hintaan ja henkilökohtaista ja hyvää palveluakin siihen päälle :D

Kuvassa oleva putkimuki on kahdesta palasesta, isosta putken pätkästä, johon on vaan kieritetty tuo pohjakappale kiinni. Mustaa spraymaalia päälle ja valmista tuli. Aika hauska mun mielestä. Mulla on myös tulossa ruokapöydän päälle putkista väsätty tanko mihin tulee muutama lamppu roikkumaan. Aika paljonhan noita putkilamppuviritelmiä on nähty, mutta musta ne on mahtavia. Saisi nyt vaan tuon miehen asentamaan sen tangon kattoon asti. Olen myös suunnitellut kynttilänjalkaa House Doctorin innoittamana. Toivottavasti ei mee ihan överiksi nää putkityöt, kohta on koko asunto täynnä jos jonkin sortin rautasokkeloa.

Viikonloppumatka

Sain tosi mukavaa palautetta, joka inspiroi mut taas kirjoittelemaan. Kiitos siitä! Jostain syystä en ole päässyt hyvään bloggailurytmiin ja tauot postausten välillä ovat venyneet. Mutta aion kyllä tätä blogia jatkossakin päivitellä tasaisen epätaisesti :)

Kävin viikonloppuna Helsingissä ja kotipaikkakunnallani Sipoossa pikakeikalla. Ihan yksin, ilman perhettä. Oli kyllä oikein tarpeellinen ja hauska irtiotto arjesta! Tosi ihana saada muutama päivä touhuta mitä tykkää ja olla vähän turisti, vaikkakin omassa kotimaassaan. Turistilta musta kyllä tuntuikin ja toisaalta taas ihan kuin olisin ollut Suomessa viimeksi eilen. Viime käynnistä on vierähtänyt lähes kolme ja puoli vuotta. Olihan tuo vähän turhan lyhyt matka, puoliakaan suunnitelmista en kerennyt toteuttamaan ja Sipoossakin vanhempieni luona olisin mielelläni ollut ainakin sen pari yötä. Monia tärkeitä ihmisiä jäi myös tapaamatta. Oli silti ihanaa tulla kotiin tyttöjen luo, en tiedä olisinko osannut hirveän paljon kauempaa olla perheestä erossa. Ensi kerralla lähdetään sit koko porukka. Toivottavasti ensi kesänä.

Suomi näytti harmaan ja syksyisen puolensa, mutta en mitään muuta oikeastaan odottanutkaan marraskuun alulta. Säät eivät kauheasti Islannista poikenneet. Mutta se pimeys oli jollakin lailla erilaista, painostavampaa. Mietin kovasti mistä se tunne johtui, kun onhan täälläkin pimeää. Ehkä siitä, että täällä ei ole niin paljon korkeita rakennuksia ja puita, näkee kaukana kaupungin valot vaikka olisikin jo pimeä aika. Ilmakin tuntuu jotenkin kirkkaammalta, onkohan tuo edes mahdollista. Jännä tunne ja huomio kuitenkin :)

Tuoli

Jo kauan aikaa sitten maalasin vanhan puisen tuolin haalean vaaleanpunaiseksi. Istuinosa jäi kuitenkin odottelemaan uutta päällystä. Mutta nyt tuli mitta täyteen, kyllästyin totaalisesti katselemaan ruman ruskeaa ja kulunutta muovimaista verhoilua. Näppäränä tyttönä ilman asiaan kuuluvia työkaluja sain kiinnitettyä kangasvarastoista löytämäni kankaan palasen tuolia hieman kaunistamaan. Tämä taitaa jäädä väliaikaisratkaisuksi, mutta kelpaa toistaiseksi :) Tekisi melkein mieli maalata koko tuoli uudestaan. Mintunvihreäksi. Ja istuinosaan mustavalkoinen siksak-kuvioinen kangas. Minttu on tällä hetkellä se mun juttu, jos kaipaan sisustukseen jotain väriläiskiä. Huomenna se saattaa sit olla joku muu.

Arvatkaa muuten harmittaako, mulla oli noita tuoleja neljä, mutta pistin kolme niistä mäkeen. Ajattelin, etten mä niitä jaksa kuitenkaan koskaan laittaa kuntoon... Typerä minä! Harmi ettei mulla ole "ennen"-kuvaa, tuoli oli todella ankea. Siksi kai mä niistä muista luovuinkin. Pitäisi aina muistaa, että täyspuisista vanhoista kurjistakin huonekaluista voi saada tosi kivoja pienellä sutimisella.

Metsätön retki

 

Tänään oli ihana syyspäivä. Aurinko ei paistanut, mutta oli tyyntä eikä satanut. Islannissa tyynet päivät ovat harvinaista herkkua, täällä ei meinaan ilma ikinä ikäänkuin seiso paikoillaan. Tänään saatiin kuitenkin nauttia aivan ihanan rauhallisesta ilmasta. Käytiin tyttöjen kanssa läheisen järven rannalla hieman patikoimassa ja tutkiskelemassa. Ihana paikka mennä lasten kanssa "metsäretkelle" ilman metsää. Järven rantaa kiertää kävelytie ja tytöt saavat juoksennella siellä miten tykkäävät, autoja kun ei lähellä kulje. Mitä nyt pitää vahtia, etteivät mene liian lähelle vettä. Vesikin on rannassa todella matala, että jos sinne nyt sattuisi mulskahtamaan olisi se kylmä kylpy, mutta ei kovinkaan vaarallinen.

Tykkään syksystä, silloin kun ei sada ja myrskyä. Syksyisin luonnossa on niin kauniit lämpimät värit. En kyllä osaisi lempivuodenaikaa valita, kaikissa vuodenajoissa on puolensa. Parasta on kun ne vaihtelee, ei kerkeä kyllästymään mihinkään. Täällä Islannissa tulee kyllä pohdiskeltua ja keskusteltua säästä ihan liikaakin, se kun on usein niin huono. Mutta sitten kun sattuu se hyvä päivä, sitä osaa arvostaa. Ja silloin Islanti on maailman ihanin paikka.

Tyttöjen ilta

Lauantaina oltiin pienellä suomalaisella tyttöporukalla ulkona syömässä. Laseja kilistelemässä eräiden syntymäpäïvien kunniaksi. Ja muutenkin juhlistamassa vapaailtaa. Itse tosin en kilistellyt, sunnuntaiksi tuli kutsu töihin. Mutta ei tuo paljoa haitannut, hauskaa oli silti. Naurua ja puhetta riitti. Suomalaiset hiljainen kansa? Ei me ainakaan! Ruokapaikaksi valittiin Reykjavíkin vanhassa satamassa oleva Tapas húsið. Tosi mukava illanviettopaikka, jos kaipaa rentoa tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Tosin heillä tuntui olevan vähän henkilökuntavajausta, koska ruuan tulo kesti, kesti ja kesti. Aivan liian pitkät välit ruokalajien välillä. Mutta luulen, että meillä kävi vain huono tuuri. En usko, että heillä palvelu yleensä on niin hidasta.

Pieni tovi

Hui, jopas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Arki on vienyt niin mennessään, että bloggailu on jäänyt. Tyttöjen aloitettua päivähoidossa mulla alkoi työnhaku ja stressi siitä, kuinka nopeasti niitä töitä saa, ja saako edes. Pääsin onnekseni heti haastatteluun, ensimmäiseen paikkaan mitä hain. Haastattelu meni hyvin ja olinkin ihan varma, että paikka on mun. Meni kuitenkin yli viikko vai jopa toinenkin, ennen kuin kuulin työnantajasta uudestaan. Kerkesin jo heittämään pyyhkeen kehään ja vaipumaan epätoivoon. Viikko sitten tuli puhelu, jota en enää odottanut. Seuraavana päivänä siitä aloitin työt. Kyllä helpotti stressi! Ei nimittäin ole mitään herkkua hengata kotona niin sanotusti toimettomana kun tytöt ovat osan päivää päivähoidossa. Täällä Islannissa päivähoitosysteemi on vähän erilainen kuin Suomessa, paikkaa ei saa ihan tosta vaan, joten se pitää ottaa kun se irtoaa. Vaikka päivähoitoa ei vielä sillä hetkellä tarvitsisikaan. Hyvä puoli tässä mun kotona olemisessa oli kuitenkin se, ettei tyttöjen tarvinnut, varsinkaan Sagan, aloittaa heti pitkillä hoitopäivillä. Eikä tarvitse edelleenkään olla aina pitkiä päiviä, en nimittäin ole säännöllisessa päivätyössä. Onneksi kaikki järjestyi nopeammin kuin uskoinkaan, lähti monenkymmenen kilon painoinen taakka harteilta.

Aiheeseen liittymättömät kuvat ovat viikonlopun pihatouhuista :)

Innokkaat marjastajat

En olisi ikinä uskonut kuinka paljon iloa nuo pihan marjaryteiköt meidän perheelle tuottaa. Tytöt tahtoivat mennä iltapäivällä taas marjankeruupuuhiin. Voi sitä riemua kun sai poimia omaan kippoon. Viena poimi punaviinimarjoja ja valitsi huolellisesti ja tarkkaan tutkien vain kypsät. Kulhon pohjalla oli muutamia kymmeniä marjoja ja tyttö pyysi minua tekemään niistä hilloa, haha. Pienen hetken päästä marjat olivat kuitenkin jo kadonneet parempiin suihin. Oli muuten illalla mukava popsia itse keräämiä marjoja omalta pihalta luonnonjogurtin kera. Nämä ovat taas näitä arjen ihania pieniä asioita, jotka tekevät kovin onnelliseksi :)

Lounastreffit

Tapasin ystäväni lounaan merkeissä pienessä ja kotoisassa Friðrik V:ssä. Ravintolasta on muodostunut minulle jo lähes vakipaikka. Kauhean usein en lounastreffeillä käy, mutta silloin kun käyn niin paikka on lähes aina Friðrik V. Aivan mielettömän maukasta hyvin valmistettua ruokaa enimmäkseen islantilaisista raaka-aineista. Suosittelen ehdottomasti lounaspaikaksi Reykjavíkissa kävijöille. Hintakaan ei päätä huimaa, päivän keiton ja pääruuan saa hieman reilulla 10:llä eurolla. Lounaan kanssa tarjoillaan myös paikan päällä leivottua leipää, sormisuolaa, pippuria ja ihanaa levitettä. Friðrik V:ssä on myös illallismenu, joka on luonnollisesti hieman tyyriimpi. Itse en ole kokeillut, mutta olen kuullut paljon hyvää. Vaikea olisikaan uskoa, että illallinen ei olisi hyvä kun lounaskin on niin ensiluokkainen. Palvelu on myös oikein ystävällistä ja välitöntä.