Viikonloppumatka

Sain tosi mukavaa palautetta, joka inspiroi mut taas kirjoittelemaan. Kiitos siitä! Jostain syystä en ole päässyt hyvään bloggailurytmiin ja tauot postausten välillä ovat venyneet. Mutta aion kyllä tätä blogia jatkossakin päivitellä tasaisen epätaisesti :)

Kävin viikonloppuna Helsingissä ja kotipaikkakunnallani Sipoossa pikakeikalla. Ihan yksin, ilman perhettä. Oli kyllä oikein tarpeellinen ja hauska irtiotto arjesta! Tosi ihana saada muutama päivä touhuta mitä tykkää ja olla vähän turisti, vaikkakin omassa kotimaassaan. Turistilta musta kyllä tuntuikin ja toisaalta taas ihan kuin olisin ollut Suomessa viimeksi eilen. Viime käynnistä on vierähtänyt lähes kolme ja puoli vuotta. Olihan tuo vähän turhan lyhyt matka, puoliakaan suunnitelmista en kerennyt toteuttamaan ja Sipoossakin vanhempieni luona olisin mielelläni ollut ainakin sen pari yötä. Monia tärkeitä ihmisiä jäi myös tapaamatta. Oli silti ihanaa tulla kotiin tyttöjen luo, en tiedä olisinko osannut hirveän paljon kauempaa olla perheestä erossa. Ensi kerralla lähdetään sit koko porukka. Toivottavasti ensi kesänä.

Suomi näytti harmaan ja syksyisen puolensa, mutta en mitään muuta oikeastaan odottanutkaan marraskuun alulta. Säät eivät kauheasti Islannista poikenneet. Mutta se pimeys oli jollakin lailla erilaista, painostavampaa. Mietin kovasti mistä se tunne johtui, kun onhan täälläkin pimeää. Ehkä siitä, että täällä ei ole niin paljon korkeita rakennuksia ja puita, näkee kaukana kaupungin valot vaikka olisikin jo pimeä aika. Ilmakin tuntuu jotenkin kirkkaammalta, onkohan tuo edes mahdollista. Jännä tunne ja huomio kuitenkin :)