Piparkakkuja ja stressiä

Me leivottiin viime viikonloppuna piparkakkuja. Mies teki niin ison taikinan, että sitä on vieläkin jäljellä. Täytyy varmaan taikoa vielä piparitalo! Ei noista nyt kauhean kauniita tullut, mutta hauskaa oli. Ja sain vähän joulufiilistäkin nostettua. Tytöt ovat puhuneet joulusta jo pitkään, päiväkodissa on täydet valmistelut päällä. Mulla se fiilis on ollut vähän kateissa kaiken tän sateen ja harmauden takia. Tytöt olivat oikein mainioita pikku-leipureita. Vienakin niin ahkerasti teki itse, olin ihan yllättynyt miten hienosti hän jo osaa. Saga keskittyi lähinnä taikinan syöntiin ja siitä muovailemiseen :D

Täytyi leipoa piparit tänä vuonna ajoissa, koska mulla on vain pari vapaata viikonloppua ennen joulua. Toki sit on lisäksi muutama arkivapaa myös. Meinaa stressiä ruveta pukkaamaan. Miten kerkeää tehdä kaikki "pakolliset" jouluvalmistelut ja samalla myös nauttia siitä joulunodotuksesta ja tehdä mukavia juttuja perheen kanssa. Aikamoinen dilemma. Mä en oo hankkinut joululahjoja, kaikki koristeet lojuu vielaä anopin varastossa, joulusiivousta ei ole edes mietitty ja ruokalistakin on vähän vaiheessa. Hummeria alkuruoaksi, se on selvää. Ai niin, olin mä myös ajatellut maalata yhden seinän, laittaa keittiöön korkean aamiaspöydän ja saada lamppuprojektin loppuun. Niin ja yhdet verhotkin pitäis ommella... Et ohjelmaa ois kyllä luvassa :) Kuuluuko joulun oikeasti stressata tällä lailla? Kai se sieltä tulee vähemmälläkin vouhottamisella. Ottakaa te muut rennommin :)